Uran huippuvuodet liittyy TSR hankkeeseen, jonka aloitus oli 9.10.2014 ja lopetus 9.9.2015. Hanke loppui virallisesti helmikuussa, mutta ryhmäläisten toiveesta prosessi sai jatkoa.

Hankkeen aloituksessa huomioitiin valmennettavien toiveet valmennusprosessille ja sisältöjä muokattiin toiveiden mukaiseksi. Valmennus koostui aloituksesta, kahdesta puolen päivän työpajasta, viidestä vertaisryhmätyöskentelykerrasta, joista yhdessä kerrassa esimiehet olivat mukana, sekä lopetuskerrasta. Yksi valmennuksen keskeinen osa oli sisäiset kehittämishankkeet. Yksi osa hanketta oli myös erilaisten mittareiden kehittäminen; kehitimme vuorovaikutus- ja motivaatiomittarit sekä ikääntyneille suunnatun työhyvinvointikyselyn.

Valmennuksessa oli kaksi keskeistä aspektia. Ensimmäinen aspekti oli motivoida ja voimaannuttaa ikääntyneitä henkilöitä työyhteisössä. Toinen aspekti oli lisätä vuorovaikutuksen syntymistä organisaatiossa. Vuorovaikutuksessa vahvistettiin erityisesti esimies-alaissuhdetta. Valmennus on ollut kokemuksellinen prosessi ja monenlaisia juttuja on virinnyt matkan varrella. Kaksi ryhmäläistä jopa löivät kättä päälle työkierrosta kotipalvelun ja teknisen puolen välillä. Saa nähdä milloin työkierto realisoituu ;).

Jo virallisen osuuden jälkeen huomattiin mittareiden mukaan, että ryhmäläisten motivaatio oli kasvanut valmennusprosessin aikana. Erityisen ison harppauksen vaikuttavuus teki viimeisten tapaamiskertojen välillä. Teemoista erityisesti muutosasioiden käsittely tuntui auttavan arjen muutosten hyväksymisessä ja muutosten läpikäymisessä. Pienryhmäkerroista oli iso hyöty ryhmäläisten mukaan jaksamiseen. He saivat purkaa sydäntään vertaisryhmässä, kuten yksi ryhmäläisistä asian ilmaisi. Ryhmäläiset kokivat pienryhmätyöskentelyn luotettavan ilmapiirin mahdollistavan mm. vaikeiden asioiden käsittelyn. Yhden työpajan aikana työstimme mm. voimavarapuun, johon ryhmä halusi palata vielä kertaalleen viimeisessä tapaamisessa. Se näytti ankkuroituvan mieliin. Samoin toiminnalliset harjoitukset oivalluttivat ihmisiä huomaamaan asioita esimerkiksi omassa jaksamisessa.

Viimeisellä tapaamiskerralla kaksi osallistujaa olivat kokeneet merkittävän motivaatiomuutoksen sitten viime kerran. Se näkyi heistä ulospäin sekä puheissa että olemuksessa jopa niin paljon, että muut ryhmäläiset huomasivat sen miltei heti. Mitä Airalle ja Eijalle oli tapahtunut? Aikaisempi olemus oli rauhoittunut, puheeseen oli tullut roppakaupalla positiivisuutta. He suorastaan loistivat olemuksillaan ja levittivät ympärille positiivista virettä. Toki muidenkin positiivisuus oli aistittavissa ryhmässä.

Aira ja Eija olivat käyneet dialogia esimiehensä kanssa, kertoneet omista toiveistaan uran viimeisille vuosille. Esimies oli kuullut ja huomioinut uran huippuvuosilaisten toiveet ja sijoitti heidät uuteen yksikköön. ”Nyt saamme tehdä työtä asiakkaiden ehdoilla ja omaa luovuutta käyttäen kiireettömästi. Positiivinen palaute tuo meille hyvää mieltä ja nyt on tunne, että on oikeassa paikassa tekemässä asiakastyötä. Kotiin voi lähteä hyvillä mielin ja nyt on tunne ettei työ väsytä niin paljon kuin ennen. Olemme päässeet käyttämään uudessa työssämme omia vahvuuksiamme. Nyt Uran huippuvuodet tapaamiset ovat tuoneet hyvää tunnetta siitä, että on muitakin, jotka ovat samassa jamassa työurallaan. Asioita on pohdittu ja on tullut positiivista muutosta omaan työhön sekä parempaan jaksamiseen. Airalla on selkeästi lisääntynyt jaksaminen. Eijalla on tullut muutoksen myötä intoa työn tekemiseen ja ajatukseen miten itse on mukana oman työn suunnittelussa ja oman itsen hoitamisessa. Nyt on hyvä näin.” (Airan ja Eija osuus on tiivistetty heidän kirjoittamastaan yhteisestä tarinasta Uran huippuvuodet valmennuksessa.) Pohdinta eläkkeestä on muuttunut ajatukseksi voisiko eläkeiän jälkeen ehkä jatkaa työuraa.

Valmennuksen päätteeksi eräs henkilö kommentoi ryhmää seuraavalla tavalla: Huomaatko mikä muutos siihen kuin aloitettiin? Muistatko kun tavattiin ensimmäistä kertaa? Hän jatkoi toteamalla positiivisuuden muutoksen olevan ryhmäläisissä valtava. Minäkin muistan hyvin ensimmäisen ja viimeisen tapaamisen. Vaikka olinkin unohtanut ensimmäisen valmennuskerran väritarrat, jotka ryhmäläiset muistivat. Tämän prosessin muistan, luulenpa, että aina.

Lähdimme vetämään ikäjohtamisen pilotin ja saimme organisaatiolle ja yksilöille näkyvää hyötyä sekä konkreettisia muutoksia. Positiivisena osallistujat kokivat sen, että nyt on tullut konkreettisia muutoksia arkeen. Ryhmäläiset antoivat itselleen, toisilleen, esimiehille, organisaatiolle ja valmentajalle pohdittavaa, iloisuutta, innostusta ja kokemusta. Erityinen kiitos ryhmälle aktiivisuudesta ja sitoutumisesta prosessiin. Tästä ryhmästä muodostui todellinen huippupoppoo, jonka jokainen ryhmäläinen säilyy mielessä ja sydämessä. Tämä ryhmä on muovannut merkittävästi omaa ajattelua työelämästä ja ikäjohtamisesta.